Lauantai 26.12.2009 klo 10.35 - Satu
Kaikenlaista ehtikin tapahtua ennen kuin palasin asiaan, kävimme Pasin nelikymppisiä juhlimassa Pariisissa saakka, laman alkaessa minutkin irtisanottiin Stalalta loistavan tyylittömästi, sain ihanan työpaikan Vantaalta ja sitten jo mentiinkin naimisiin. Tämä siis pähkinänkuoressa, mutta näinhän se oikeasti meni:
Marraskuun 2009 loppu
Sain tietää uudesta työpaikastani marraskuun 2009 lopussa maanantaina. Keskiviikkoaamuna aamupalalla "palasin asiaan" ja kysäisin Pasin miehekseni. Samana päivänä kävin maistraatissa viemässä lupapaperit syyniin.
Hääpäiväksi sovittiin pienen väännön jälkeen seuraavan viikon sunnuntai, itsenäisyyspäivä vuonna 2009. Paikkana Kuopio. Haaveissa oli "tahtoa" ihan suorilla siinä keskellä Kuopion toria.
Seuraavana yönä ei uni tullut savolaisen silmään lainkaan. Pähkäilin elämän menoa ja yhden aikaan aamuyöllä nousin ylös ja rupesin googlaamaan mahdollisia kuopijolaisia pappisihmisiä vihkihomman hoitamaan. Laitoin sähköpostia parillekymmenelle papille plus lääninrovastille kiireisestä asiastamme. Ehdottelin vihkipaikaksi Kuopion toria tai Tuomiokirkon rappusia. Sitten osasin jo nukkuakin.
Seuraavana päivänä muutama pappi oli jo lupautunut hoitamaan homman, ja sain lääninrovastiltakin onnitteluviestin. Hän tosin ei lämmennyt lainkaan vihkimisen hoitamiselle Kuopion torilla.
Papiksi valikoitui ihanasti savvoo viäntävä Matti Pentikäinen. Pappi Pentikäisen kanssa hoidettiin homma niin, että varattiin Kuopion Tuomiokirkko itsenäisyyspäiväksi klo 12.
Lauantaina 5.12.2009
Pasilla olisi periaatteessa ollut ihan tavallinen työpäivä lauantaina. Viikon alussa maanantaina Pasin Konsernin Pääkonttorille ripusteltiin kuitenkin lappusia, jossa julistettiin Palvelupisteen Olevan Lauantaina 5.12.2009 Kiinni. Siinäpä mummoille ja papoille ihmettelemistä kerrakseen. Ja muille myös: kukaan ei nimittäin tiennyt tavuakaan meidän naimasuunnitelmista! Salaisuus säilyikin upeasti ihan loppuun saakka! Tilaisuudesta ei tietäisi meidän, papin, kanttorin ja valokuvaajan lisäksi kukaan muu, eikä paikalla muita olisi.
Lauantaina aamulla hyppäsimme Volvoon ja ajoimme Kouvolaan, jossa siirryimme Kuopion junaan. Savon viäntäminen alkoi saman tien. Junassa kävimme Mikkelin kohdalla ihmettelemässä elämää ravintolavaunussa valkoviinilasin kyydittäminä. Matkan aikana puhelin soi: kauan metsästetty vihkitilaisuuden kanttori ilmoittautui vihdoin; jestas sentään... Kanttori-Ossi lurautti puhelimitse biisivaihtoehtoja paljeuruillaan. Valitse siitä nyt sitten elämäsi tärkeimmät biisit, kun naurun kyyneleet silmistä tirskuu.
Kovin montaa minuuttia ei Ossin tarvinnut urkujaan polkea, kun alttarille menon biisiksi valittiin kaunistakin kauniimpi Hymni Rakkaudelle (muistathan: "Sinitaivas vaikka katoaa / Vaikka jäähän peittynyt on maa..."). Postumisbiisiksi valikoitui Kanttori-Ossin loistava, mieletön, spektaakkelinomainen ehdotus Star Wars -elokuvan tunnusmusiikista.
Kuopiossa metsästettiin savolainen taksi, jolla hujautettiin paikalliseen kukkakauppaan noutamaan niinsanottu morsiuskimppu [lue: kaksi kallankukkaa ja joku jättimäinen lehti sitaistuna paperinarulla yhteen]. Voi miten kaunis se olikaan :)! Ihan siis oikeesti! Taksisuhari vei meidät jo perinteiseksi muodostuneeseen Hotelli Puijonsarveen, jossa meille oli varattu hiäpaketti. Tahtoo sanoa valtaisan ihana, iso, tyylikäs, mieletön Kallavesj-sviitti, jossa kaupan päälle tarjolla pienen pieni kääpiöille tarkoitettu miniatyyrimäinen kuohariputeli... Mutta huone(isto) oli aivan ihana!
Savolainen taksisuhari oli levittänyt propagandaa, että Hanna Partasen lihapiirakkakoju torilla olisi vielä auki. Ja jos ei olisi, leipomo itse ainakin olisi auki. Eikun lihapiirakan metsästykseen. Käpöteltiin torille - EI KOJUA %¤#"½"/`##?! Käpöteltiin leipomolle - SULKEMASSA, EI PIIRAKOITA##¤%&!))?&?! Kääk, mikä avuksi? Irene Partanen. Sinne sitten. Ihanat, rasvaiset mättölihapiirakat ja jälkiruoaksi ihanat, rasvaiset mättömunkit. Naminami, kyllä Kuopio tarjoaa kulinaristisia nautintoja, vai mitä Berlusconi!
Paikallisessa alkoholiliikkeessä tunnettiin kuohuviinikin, sitä puteli mukaan ja hotellille saunomaan ja lillumaan valtaisassa vaahtokylvyssä. Saunan lauteilta oli suora näköala entisen lukioni pihalle. Kyllä tuli nuoruus mieleen! Saunottiin, kylvettiin, saunottiin, saunottiin, kylvettiin, läträttiin kylpyvaahtoa, saunottiin ja kylvettiin.
Muutaman tunnin liottelun jälkeen olimme rusinoina ja taas nälkäisiä. Paikallinen ravitsemusliike Amarillo sai puhtoisia asiakkaita ja toi eteemme ihanat ruoat. Hotellilla oli ihana käpertyä paksuun kylpytakkiin ja lötkähtää jättimäiseen suurperheen tarpeet täyttävään sänkyyn (noin 7 metriä kanttiinsa).
Sunnuntai 6.12.2009
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteinä pimeään joulukuun aamuun. Kuopiossa ei ollut juurikaan lunta, vain muutama hiutale siellä täällä. Menimme reippaina aamupalalle kahdeksan aikaan. Nautimme ihanan aamiaisen ihan hissun kissun, muita hotellivieraita ei juurikaan ollut vielä liikkeellä. Aamupalan jälkeen TAAS SAUNAAN ja kylpyyn, saunaan, saunaan, kylpyyn ja saunaan. Ja kylpyyn. Kylpytakki päälle ja taas lötköttämään. Ihanaa elämää :)!
Laitoimme kovat kaulaan ja suunnistimme kohti kirkkoa. Pappi Pentikäinen halusi tavata meidät ennen vihkitilaisuutta, ja kiltteinä ihmisinä näin tehtiin. Kirkossa ystävällinen suntio ohjasi meidät kirkon sakastiin ja pappi tuli hetken kuluttua itsekin paikalle. Katsottiin paperit kuntoon ja käytiin pikaisesti vihkikaava läpi. Kanttori-Ossikin tuli paikalle ja Kuopion Muotoiluinstituutista metsästetty valokuvaaja ilmestyi myös: kaikki siis kunnossa!
Kello löi 12.
Tippa linssissä kuuntelimme Kanttori-Ossin polkemaa Hymniä Rakkaudelle. Matka alttarille oli maratoniakin pidempi; hikoilin kuin pikkuinen possu jo puolimatkassa.
Pappi Pentikäinen kyllä hoiteli asiansa ammattitaitoisesti! Savo pukkasi väkisin läpi virallisen vihkikaavan. Hänen toiveestaan otimme mukaan myös sormusvalan. Tosin sormus piti riipiä morsmaikun sormesta, kun varsinaista vihkisormusta ei ollut. Käytimme siis Maailman Kauneinta Vanhaa Sormustani.
Vaikka tilaisuus oli virallinen, oli se myös hauska, liikuttava ja naurattava (ei siis naurettava!). Kirkossa ei varmaan koskaan ole hihitys kaikunut niin kuin itsenäisyyspäivänä 2009.
Eiliset mättölihapiirakat, reippaat illalliset ja kuohuviinit näkyivät nakkisormien turvotuksena. Onneksi se äsken pois otettu sormus suostui menemään takaisin paikoilleen.... :)
Meidät myös siunattiin Pyhän Avioliiton rauhaan. Kuvassa parhaat puolemme.
Pappi antoi luvan pussailla, joten mehän pussattiin niin että Kanttori-Ossi kikatti ääneen.
Oi jestas, olipa kovvoo hommoo... Ja Star Warsien tunnusmusiikki uruilla soitettuna on enemmän kuin hymyilyttävää!
Niin siis tämähän on hätäpoistumistie, sinne siis.
Valokuvaajan valitsema paras paikka. Noh, ihan jees. Kirkko oli tosin kaunis joka puolelta, niin täältäkin.
Jaahas, häämatka mielessäin?
Ompa haaskan näkönen savolaenen!
Nuutti pukkaa läpi?
Niin. Kännissä ja kihloissa on kiva olla -
Kuopiossa ja naimisissa vielä kivempi.
Ja kotona odotti Heinin leipoma hiäkuakku.
